kenguru

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Kenguru

Substantiivi[muokkaa]

kenguru (2)

  1. (yleisesti) mikä tahansa kenguruiden heimoon (Macropodidae) kuuluva pussieläinten laji tai sellaisen yksilö
  2. (erityisesti) mikä tahansa edelliseen kuuluvan kenguruiden alaheimon (Macropodinae) laji tai sellaisen yksilö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkeŋːuru/, [ˈk̟e̞ŋːurʷu]
  • tavutus: ken‧gu‧ru

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kenguru kengurut
genetiivi kengurun kengurujen
kenguruiden
kenguruitten
partitiivi kengurua kenguruita
kenguruja
akkusatiivi kenguru;
kengurun
kengurut
sisäpaikallissijat
inessiivi kengurussa kenguruissa
elatiivi kengurusta kenguruista
illatiivi kenguruun kenguruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kengurulla kenguruilla
ablatiivi kengurulta kenguruilta
allatiivi kengurulle kenguruille
muut sijamuodot
essiivi kenguruna kenguruina
translatiivi kenguruksi kenguruiksi
abessiivi kengurutta kenguruitta
instruktiivi kenguruin
komitatiivi kenguruine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kenguru-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Livvi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kenguru

  1. kenguru

Norja (bokmål)[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kenguru m.

  1. kenguru

Norja (nynorsk)[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kenguru m.

  1. kenguru

Serbia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kenguru m.

  1. kenguru

Sloveeni[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kenguru m.

  1. kenguru

Unkari[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kenguru

  1. kenguru

Vepsä[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kenguru

  1. kenguru
  1. Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.