kemut
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kemut (1) (monikollinen)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkemut̪/
- tavutus: ke‧mut
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | kemut |
| genetiivi | – | kemujen |
| partitiivi | – | kemuja |
| akkusatiivi | –; – |
kemut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | kemuissa |
| elatiivi | – | kemuista |
| illatiivi | – | kemuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | kemuilla |
| ablatiivi | – | kemuilta |
| allatiivi | – | kemuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | kemuina |
| translatiivi | – | kemuiksi |
| abessiivi | – | kemuitta |
| instruktiivi | – | kemuin |
| komitatiivi | – | kemuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kemu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kemut Kielitoimiston sanakirjassa