kelvollisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kelvollisuus (40)
- se, että on kelvollinen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkelʋolˌlisuːs/
- tavutus: kel‧vol‧li‧suus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kelvollisuus | kelvollisuudet |
| genetiivi | kelvollisuuden | kelvollisuuksien |
| partitiivi | kelvollisuutta | kelvollisuuksia |
| akkusatiivi | kelvollisuus; kelvollisuuden |
kelvollisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kelvollisuudessa | kelvollisuuksissa |
| elatiivi | kelvollisuudesta | kelvollisuuksista |
| illatiivi | kelvollisuuteen | kelvollisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kelvollisuudella | kelvollisuuksilla |
| ablatiivi | kelvollisuudelta | kelvollisuuksilta |
| allatiivi | kelvollisuudelle | kelvollisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kelvollisuutena | kelvollisuuksina |
| translatiivi | kelvollisuudeksi | kelvollisuuksiksi |
| abessiivi | kelvollisuudetta | kelvollisuuksitta |
| instruktiivi | – | kelvollisuuksin |
| komitatiivi | – | kelvollisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kelvollisuude- | |
| vahva vartalo | kelvollisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kelvollisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan kelvollinen vartalosta kelvollis- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on kelvollinen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kelvollisuus Kielitoimiston sanakirjassa