keltaisuus
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]keltaisuus (40)
- se, että jokin on keltainen
- (lääketiede) ihon, silmänvalkuaisten ja limakalvojen, veren liiallisesta bilirubiinin määrästä johtuva, keltainen väri; ikterus, keltatauti
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkelt̪ɑi̯suːs/
- tavutus: kel‧tai‧suus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keltaisuus | keltaisuudet |
| genetiivi | keltaisuuden | keltaisuuksien |
| partitiivi | keltaisuutta | keltaisuuksia |
| akkusatiivi | keltaisuus; keltaisuuden |
keltaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keltaisuudessa | keltaisuuksissa |
| elatiivi | keltaisuudesta | keltaisuuksista |
| illatiivi | keltaisuuteen | keltaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keltaisuudella | keltaisuuksilla |
| ablatiivi | keltaisuudelta | keltaisuuksilta |
| allatiivi | keltaisuudelle | keltaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keltaisuutena | keltaisuuksina |
| translatiivi | keltaisuudeksi | keltaisuuksiksi |
| abessiivi | keltaisuudetta | keltaisuuksitta |
| instruktiivi | – | keltaisuuksin |
| komitatiivi | – | keltaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | keltaisuude- | |
| vahva vartalo | keltaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
keltaisuut- | |
Etymologia
[muokkaa]sanan keltainen vartalosta keltais- ja suffiksista -uus
Käännökset
[muokkaa]1. se, että jokin on keltainen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- keltaisuus Kielitoimiston sanakirjassa