kelpuuttava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kelpuuttava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kelpuuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kelpuuttava | kelpuuttavat |
| genetiivi | kelpuuttavan | kelpuuttavien (kelpuuttavain) |
| partitiivi | kelpuuttavaa | kelpuuttavia |
| akkusatiivi | kelpuuttava; kelpuuttavan | kelpuuttavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kelpuuttavassa | kelpuuttavissa |
| elatiivi | kelpuuttavasta | kelpuuttavista |
| illatiivi | kelpuuttavaan | kelpuuttaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kelpuuttavalla | kelpuuttavilla |
| ablatiivi | kelpuuttavalta | kelpuuttavilta |
| allatiivi | kelpuuttavalle | kelpuuttaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kelpuuttavana | kelpuuttavina |
| translatiivi | kelpuuttavaksi | kelpuuttaviksi |
| abessiivi | kelpuuttavatta | kelpuuttavitta |
| instruktiivi | – | kelpuuttavin |
| komitatiivi | – | kelpuuttavine |