kelpuuttanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kelpuuttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kelpuuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kelpuuttanut | kelpuuttaneet |
| genetiivi | kelpuuttaneen | kelpuuttaneiden kelpuuttaneitten |
| partitiivi | kelpuuttanutta | kelpuuttaneita |
| akkusatiivi | kelpuuttanut; kelpuuttaneen | kelpuuttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kelpuuttaneessa | kelpuuttaneissa |
| elatiivi | kelpuuttaneesta | kelpuuttaneista |
| illatiivi | kelpuuttaneeseen | kelpuuttaneisiin kelpuuttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kelpuuttaneella | kelpuuttaneilla |
| ablatiivi | kelpuuttaneelta | kelpuuttaneilta |
| allatiivi | kelpuuttaneelle | kelpuuttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kelpuuttaneena | kelpuuttaneina |
| translatiivi | kelpuuttaneeksi | kelpuuttaneiksi |
| abessiivi | kelpuuttaneetta | kelpuuttaneitta |
| instruktiivi | – | kelpuuttanein |
| komitatiivi | – | kelpuuttaneine |