kelpoisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kelpoisuus (40)

  1. se, että on kelpoinen
  2. (biologia) suvuttomassa lisääntymisessä menestys ympäristöolosuhteissa; elinkelpoisuus
  3. (biologia) suvullisessa lisääntymisessä vastakkaisen sukupuolen arvio sopimisesta parittelukumppaniksi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkelpoi̯suːs/
  • tavutus: kel‧poi‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kelpoisuus kelpoisuudet
genetiivi kelpoisuuden kelpoisuuksien
partitiivi kelpoisuutta kelpoisuuksia
akkusatiivi kelpoisuus;
kelpoisuuden
kelpoisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kelpoisuudessa kelpoisuuksissa
elatiivi kelpoisuudesta kelpoisuuksista
illatiivi kelpoisuuteen kelpoisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kelpoisuudella kelpoisuuksilla
ablatiivi kelpoisuudelta kelpoisuuksilta
allatiivi kelpoisuudelle kelpoisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kelpoisuutena kelpoisuuksina
translatiivi kelpoisuudeksi kelpoisuuksiksi
abessiivi kelpoisuudetta kelpoisuuksitta
instruktiivi kelpoisuuksin
komitatiivi kelpoisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kelpoisuude-
vahva vartalo kelpoisuute-
konsonantti-
vartalo
kelpoisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kelpoinen vartalosta kelpois- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kelpoisuusaika, kelpoisuusehto, kelpoisuusvaatimus

Aiheesta muualla[muokkaa]