kelo
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kelo (1)
- pystyyn kuollut ja kuivunut havupuu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkelo/, [ˈk̟e̞lʷo̞]
- tavutus: ke‧lo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |||
| kieliopilliset sijamuodot | |||||
| nominatiivi | kelo | kelot | |||
| genetiivi | kelon | kelojen | |||
| partitiivi | keloa | keloja | |||
| akkusatiivi | kelo; kelon |
kelot | |||
| sisäpaikallissijat | |||||
| inessiivi | kelossa | keloissa | |||
| elatiivi | kelosta | keloista | |||
| illatiivi | keloon | keloihin | |||
| ulkopaikallissijat | |||||
| adessiivi | kelolla | keloilla | |||
| ablatiivi | kelolta | keloilta | |||
| allatiivi | kelolle | keloille | |||
| muut sijamuodot | |||||
| essiivi | kelona | keloina | |||
| translatiivi | keloksi | keloiksi | |||
| abessiivi | kelotta | keloitta | |||
| instruktiivi | – | keloin | |||
| komitatiivi | – | keloine- + omistusliite | |||
| vartalot | |||||
| vokaalivartalo | kelo- | ||||
| heikko vartalo | - | ||||
| vahva vartalo | - | konsonantti- vartalo |
- | ||
Etymologia
[muokkaa]mahdollisesti saamelainen laina sanasta, jota nykykielissä edustavat eteläsaamen tjalle ja pohjoissaamen čalat[1]