kellauttanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kellauttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kellauttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kellauttanut | kellauttaneet |
| genetiivi | kellauttaneen | kellauttaneiden kellauttaneitten |
| partitiivi | kellauttanutta | kellauttaneita |
| akkusatiivi | kellauttanut; kellauttaneen | kellauttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kellauttaneessa | kellauttaneissa |
| elatiivi | kellauttaneesta | kellauttaneista |
| illatiivi | kellauttaneeseen | kellauttaneisiin kellauttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kellauttaneella | kellauttaneilla |
| ablatiivi | kellauttaneelta | kellauttaneilta |
| allatiivi | kellauttaneelle | kellauttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kellauttaneena | kellauttaneina |
| translatiivi | kellauttaneeksi | kellauttaneiksi |
| abessiivi | kellauttaneetta | kellauttaneitta |
| instruktiivi | – | kellauttanein |
| komitatiivi | – | kellauttaneine |