kellauttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kellauttaminen (38)
- teonnimi verbistä kellauttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kellauttaminen | kellauttamiset |
| genetiivi | kellauttamisen | kellauttamisten kellauttamisien |
| partitiivi | kellauttamista | kellauttamisia |
| akkusatiivi | kellauttaminen; kellauttamisen |
kellauttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kellauttamisessa | kellauttamisissa |
| elatiivi | kellauttamisesta | kellauttamisista |
| illatiivi | kellauttamiseen | kellauttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kellauttamisella | kellauttamisilla |
| ablatiivi | kellauttamiselta | kellauttamisilta |
| allatiivi | kellauttamiselle | kellauttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kellauttamisena (kellauttamisna) |
kellauttamisina |
| translatiivi | kellauttamiseksi | kellauttamisiksi |
| abessiivi | kellauttamisetta | kellauttamisitta |
| instruktiivi | – | kellauttamisin |
| komitatiivi | – | kellauttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kellauttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kellauttamis- | |