kellari

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kellari

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kellari (6)

  1. rakennuksen asuintilojen alla oleva varasto- ja säilytystila
  2. puolittain tai kokonaan maan alle kaivettu, viileänä pysyvä varastotila

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkelːɑri/
  • tavutus: kel‧la‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kellari kellarit
genetiivi kellarin kellarien
kellareiden
kellareitten
partitiivi kellaria kellareita
kellareja
akkusatiivi kellari;
kellarin
kellarit
sisäpaikallissijat
inessiivi kellarissa kellareissa
elatiivi kellarista kellareista
illatiivi kellariin kellareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kellarilla kellareilla
ablatiivi kellarilta kellareilta
allatiivi kellarille kellareille
muut sijamuodot
essiivi kellarina kellareina
translatiivi kellariksi kellareiksi
abessiivi kellaritta kellareitta
instruktiivi kellarein
komitatiivi kellareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kellari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • jostain germaanisesta kielestä, muinaishollannin *kellari << latinan cellarium

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

auma, kellariton, kuoppa, kylmiö, kylmä kellari, lämmin kellari

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

halkokellari, juustokellari, kellariholvi, kellarikerros, kellarikomero, kellarikypsytys, kellarimestari, kellarinvintti, kellariravintola, kellarisäilytys, kellaritila, maakellari, perunakellari, puukellari, ruokakellari, ruumiskellari, viinikellari

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kellari Kielitoimiston sanakirjassa