kelkkailija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kelkkailija (12)
- henkilö, joka kelkkailee
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkelkːɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: kelk‧kai‧li‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kelkkailija | kelkkailijat |
genetiivi | kelkkailijan | kelkkailijoiden kelkkailijoitten (kelkkailijain) |
partitiivi | kelkkailijaa | kelkkailijoita |
akkusatiivi | kelkkailija; kelkkailijan |
kelkkailijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kelkkailijassa | kelkkailijoissa |
elatiivi | kelkkailijasta | kelkkailijoista |
illatiivi | kelkkailijaan | kelkkailijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kelkkailijalla | kelkkailijoilla |
ablatiivi | kelkkailijalta | kelkkailijoilta |
allatiivi | kelkkailijalle | kelkkailijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kelkkailijana | kelkkailijoina |
translatiivi | kelkkailijaksi | kelkkailijoiksi |
abessiivi | kelkkailijatta | kelkkailijoitta |
instruktiivi | – | kelkkailijoin |
komitatiivi | – | kelkkailijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kelkkailija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka kelkkailee
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kelkkailija Kielitoimiston sanakirjassa