keliakia
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
keliakia (12)
- (patologia) sairaus, jossa ohutsuolen limakalvo ei siedä rukiin, vehnän ja ohran sisältämää gluteenia
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkeliˌɑkiɑ/
- tavutus: ke‧li‧a‧ki‧a
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | keliakia | keliakiat |
genetiivi | keliakian | keliakioiden keliakioitten (keliakiain) |
partitiivi | keliakiaa | keliakioita |
akkusatiivi | keliakia; keliakian |
keliakiat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | keliakiassa | keliakioissa |
elatiivi | keliakiasta | keliakioista |
illatiivi | keliakiaan | keliakioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | keliakialla | keliakioilla |
ablatiivi | keliakialta | keliakioilta |
allatiivi | keliakialle | keliakioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | keliakiana | keliakioina |
translatiivi | keliakiaksi | keliakioiksi |
abessiivi | keliakiatta | keliakioitta |
instruktiivi | – | keliakioin |
komitatiivi | – | keliakioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | keliakia- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. sairaus, jossa ohutsuolen limakalvo ei siedä gluteenia
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- keliakia Kielitoimiston sanakirjassa