kelaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kelaaminen (38)
- teonnimi verbistä kelata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kelaaminen | kelaamiset |
| genetiivi | kelaamisen | kelaamisten kelaamisien |
| partitiivi | kelaamista | kelaamisia |
| akkusatiivi | kelaaminen; kelaamisen |
kelaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kelaamisessa | kelaamisissa |
| elatiivi | kelaamisesta | kelaamisista |
| illatiivi | kelaamiseen | kelaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kelaamisella | kelaamisilla |
| ablatiivi | kelaamiselta | kelaamisilta |
| allatiivi | kelaamiselle | kelaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kelaamisena (kelaamisna) |
kelaamisina |
| translatiivi | kelaamiseksi | kelaamisiksi |
| abessiivi | kelaamisetta | kelaamisitta |
| instruktiivi | – | kelaamisin |
| komitatiivi | – | kelaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kelaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kelaamis- | |