kekkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kekkaaminen (38)
- teonnimi verbistä kekata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kekkaaminen | kekkaamiset |
| genetiivi | kekkaamisen | kekkaamisten kekkaamisien |
| partitiivi | kekkaamista | kekkaamisia |
| akkusatiivi | kekkaaminen; kekkaamisen |
kekkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kekkaamisessa | kekkaamisissa |
| elatiivi | kekkaamisesta | kekkaamisista |
| illatiivi | kekkaamiseen | kekkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kekkaamisella | kekkaamisilla |
| ablatiivi | kekkaamiselta | kekkaamisilta |
| allatiivi | kekkaamiselle | kekkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kekkaamisena (kekkaamisna) |
kekkaamisina |
| translatiivi | kekkaamiseksi | kekkaamisiksi |
| abessiivi | kekkaamisetta | kekkaamisitta |
| instruktiivi | – | kekkaamisin |
| komitatiivi | – | kekkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kekkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kekkaamis- | |