keinotteleva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]keinotteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä keinotella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keinotteleva | keinottelevat |
| genetiivi | keinottelevan | keinottelevien (keinottelevain) |
| partitiivi | keinottelevaa | keinottelevia |
| akkusatiivi | keinotteleva; keinottelevan |
keinottelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keinottelevassa | keinottelevissa |
| elatiivi | keinottelevasta | keinottelevista |
| illatiivi | keinottelevaan | keinotteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keinottelevalla | keinottelevilla |
| ablatiivi | keinottelevalta | keinottelevilta |
| allatiivi | keinottelevalle | keinotteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keinottelevana | keinottelevina |
| translatiivi | keinottelevaksi | keinotteleviksi |
| abessiivi | keinottelevatta | keinottelevitta |
| instruktiivi | – | keinottelevin |
| komitatiivi | – | keinottelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | keinotteleva- | |
| vahva vartalo | keinotteleva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |