keinotteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
keinotteleminen (38)
- teonnimi verbistä keinotella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keinotteleminen | keinottelemiset |
| genetiivi | keinottelemisen | keinottelemisten keinottelemisien |
| partitiivi | keinottelemista | keinottelemisia |
| akkusatiivi | keinotteleminen; keinottelemisen |
keinottelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keinottelemisessa | keinottelemisissa |
| elatiivi | keinottelemisesta | keinottelemisista |
| illatiivi | keinottelemiseen | keinottelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keinottelemisella | keinottelemisilla |
| ablatiivi | keinottelemiselta | keinottelemisilta |
| allatiivi | keinottelemiselle | keinottelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keinottelemisena (keinottelemisna) |
keinottelemisina |
| translatiivi | keinottelemiseksi | keinottelemisiksi |
| abessiivi | keinottelemisetta | keinottelemisitta |
| instruktiivi | – | keinottelemisin |
| komitatiivi | – | keinottelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keinottelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keinottelemis- | |