keimailija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]keimailija (12)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkei̯mɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: kei‧mai‧li‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keimailija | keimailijat |
| genetiivi | keimailijan | keimailijoiden keimailijoitten (keimailijain) |
| partitiivi | keimailijaa | keimailijoita |
| akkusatiivi | keimailija; keimailijan |
keimailijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keimailijassa | keimailijoissa |
| elatiivi | keimailijasta | keimailijoista |
| illatiivi | keimailijaan | keimailijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keimailijalla | keimailijoilla |
| ablatiivi | keimailijalta | keimailijoilta |
| allatiivi | keimailijalle | keimailijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keimailijana | keimailijoina |
| translatiivi | keimailijaksi | keimailijoiksi |
| abessiivi | keimailijatta | keimailijoitta |
| instruktiivi | – | keimailijoin |
| komitatiivi | – | keimailijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keimailija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka keimailee
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- keimailija Kielitoimiston sanakirjassa