keilannut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
keilannut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä keilata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keilannut | keilanneet |
| genetiivi | keilanneen | keilanneiden keilanneitten |
| partitiivi | keilannutta | keilanneita |
| akkusatiivi | keilannut; keilanneen | keilanneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keilanneessa | keilanneissa |
| elatiivi | keilanneesta | keilanneista |
| illatiivi | keilanneeseen | keilanneisiin keilanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keilanneella | keilanneilla |
| ablatiivi | keilanneelta | keilanneilta |
| allatiivi | keilanneelle | keilanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keilanneena | keilanneina |
| translatiivi | keilanneeksi | keilanneiksi |
| abessiivi | keilanneetta | keilanneitta |
| instruktiivi | – | keilannein |
| komitatiivi | – | keilanneine |