keilaaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]keilaaminen (38)
- teonnimi verbistä keilata
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keilaaminen | keilaamiset |
| genetiivi | keilaamisen | keilaamisten keilaamisien |
| partitiivi | keilaamista | keilaamisia |
| akkusatiivi | keilaaminen; keilaamisen |
keilaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keilaamisessa | keilaamisissa |
| elatiivi | keilaamisesta | keilaamisista |
| illatiivi | keilaamiseen | keilaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keilaamisella | keilaamisilla |
| ablatiivi | keilaamiselta | keilaamisilta |
| allatiivi | keilaamiselle | keilaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keilaamisena (keilaamisna) |
keilaamisina |
| translatiivi | keilaamiseksi | keilaamisiksi |
| abessiivi | keilaamisetta | keilaamisitta |
| instruktiivi | – | keilaamisin |
| komitatiivi | – | keilaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keilaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keilaamis- | |