keilaaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]keilaaja (10)
- henkilö, joka keilaa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkei̯lɑːjɑ/
- tavutus: kei‧laa‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keilaaja | keilaajat |
| genetiivi | keilaajan | keilaajien (keilaajain) |
| partitiivi | keilaajaa | keilaajia |
| akkusatiivi | keilaaja; keilaajan |
keilaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keilaajassa | keilaajissa |
| elatiivi | keilaajasta | keilaajista |
| illatiivi | keilaajaan | keilaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keilaajalla | keilaajilla |
| ablatiivi | keilaajalta | keilaajilta |
| allatiivi | keilaajalle | keilaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keilaajana | keilaajina |
| translatiivi | keilaajaksi | keilaajiksi |
| abessiivi | keilaajatta | keilaajitta |
| instruktiivi | – | keilaajin |
| komitatiivi | – | keilaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keilaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka keilaa
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- keilaaja Kielitoimiston sanakirjassa