keikuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
keikuttaminen (38)
- teonnimi verbistä keikuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keikuttaminen | keikuttamiset |
| genetiivi | keikuttamisen | keikuttamisten keikuttamisien |
| partitiivi | keikuttamista | keikuttamisia |
| akkusatiivi | keikuttaminen; keikuttamisen |
keikuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keikuttamisessa | keikuttamisissa |
| elatiivi | keikuttamisesta | keikuttamisista |
| illatiivi | keikuttamiseen | keikuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keikuttamisella | keikuttamisilla |
| ablatiivi | keikuttamiselta | keikuttamisilta |
| allatiivi | keikuttamiselle | keikuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keikuttamisena (keikuttamisna) |
keikuttamisina |
| translatiivi | keikuttamiseksi | keikuttamisiksi |
| abessiivi | keikuttamisetta | keikuttamisitta |
| instruktiivi | – | keikuttamisin |
| komitatiivi | – | keikuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keikuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keikuttamis- | |