keikauttaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]keikauttaminen (38)
- teonnimi verbistä keikauttaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keikauttaminen | keikauttamiset |
| genetiivi | keikauttamisen | keikauttamisten keikauttamisien |
| partitiivi | keikauttamista | keikauttamisia |
| akkusatiivi | keikauttaminen; keikauttamisen |
keikauttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keikauttamisessa | keikauttamisissa |
| elatiivi | keikauttamisesta | keikauttamisista |
| illatiivi | keikauttamiseen | keikauttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keikauttamisella | keikauttamisilla |
| ablatiivi | keikauttamiselta | keikauttamisilta |
| allatiivi | keikauttamiselle | keikauttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keikauttamisena (keikauttamisna) |
keikauttamisina |
| translatiivi | keikauttamiseksi | keikauttamisiksi |
| abessiivi | keikauttamisetta | keikauttamisitta |
| instruktiivi | – | keikauttamisin |
| komitatiivi | – | keikauttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keikauttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keikauttamis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi keikauttaa + johdin -minen