keikari

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keikari (6)[1]

  1. hienostuneesti pukeutuva ja käyttäytyvä, ehkä veijarimainen tai snobbaileva mies

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keikari keikarit
genetiivi keikarin keikarien
keikareiden
keikareitten
partitiivi keikaria keikareita
keikareja
akkusatiivi keikari;
keikarin
keikarit
sisäpaikallissijat
inessiivi keikarissa keikareissa
elatiivi keikarista keikareista
illatiivi keikariin keikareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keikarilla keikareilla
ablatiivi keikarilta keikareilta
allatiivi keikarille keikareille
muut sijamuodot
essiivi keikarina keikareina
translatiivi keikariksi keikareiksi
abessiivi keikaritta keikareitta
instruktiivi keikarein
komitatiivi keikareine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

keikarinkukka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • keikari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6