keikailu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keikailu (2)

  1. keikaileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkei̯kɑi̯lu/
  • tavutus: kei‧kai‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keikailu keikailut
genetiivi keikailun keikailujen
keikailuiden
keikailuitten
partitiivi keikailua keikailuita
keikailuja
akkusatiivi keikailu;
keikailun
keikailut
sisäpaikallissijat
inessiivi keikailussa keikailuissa
elatiivi keikailusta keikailuista
illatiivi keikailuun keikailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keikailulla keikailuilla
ablatiivi keikailulta keikailuilta
allatiivi keikailulle keikailuille
muut sijamuodot
essiivi keikailuna keikailuina
translatiivi keikailuksi keikailuiksi
abessiivi keikailutta keikailuitta
instruktiivi keikailuin
komitatiivi keikailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keikailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]