keijuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
keijuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä keijua
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | keijuva | keijuvat |
genetiivi | keijuvan | keijuvien (keijuvain) |
partitiivi | keijuvaa | keijuvia |
akkusatiivi | keijuva; keijuvan |
keijuvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | keijuvassa | keijuvissa |
elatiivi | keijuvasta | keijuvista |
illatiivi | keijuvaan | keijuviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | keijuvalla | keijuvilla |
ablatiivi | keijuvalta | keijuvilta |
allatiivi | keijuvalle | keijuville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | keijuvana | keijuvina |
translatiivi | keijuvaksi | keijuviksi |
abessiivi | keijuvatta | keijuvitta |
instruktiivi | – | keijuvin |
komitatiivi | – | keijuvine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |