Siirry sisältöön

keija

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

keija (9)[1]

  1. yöastia, potta

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkei̯jɑ/
  • tavutus: kei‧ja

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keija keijat
genetiivi keijan keijojen
(keijain)
partitiivi keijaa keijoja
akkusatiivi keija;
keijan
keijat
sisäpaikallissijat
inessiivi keijassa keijoissa
elatiivi keijasta keijoista
illatiivi keijaan keijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keijalla keijoilla
ablatiivi keijalta keijoilta
allatiivi keijalle keijoille
muut sijamuodot
essiivi keijana keijoina
translatiivi keijaksi keijoiksi
abessiivi keijatta keijoitta
instruktiivi keijoin
komitatiivi keijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • keija Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9