keihästäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
keihästäminen (38)
- teonnimi verbistä keihästää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keihästäminen | keihästämiset |
| genetiivi | keihästämisen | keihästämisten keihästämisien |
| partitiivi | keihästämistä | keihästämisiä |
| akkusatiivi | keihästäminen; keihästämisen |
keihästämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keihästämisessä | keihästämisissä |
| elatiivi | keihästämisestä | keihästämisistä |
| illatiivi | keihästämiseen | keihästämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keihästämisellä | keihästämisillä |
| ablatiivi | keihästämiseltä | keihästämisiltä |
| allatiivi | keihästämiselle | keihästämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keihästämisenä (keihästämisnä) |
keihästämisinä |
| translatiivi | keihästämiseksi | keihästämisiksi |
| abessiivi | keihästämisettä | keihästämisittä |
| instruktiivi | – | keihästämisin |
| komitatiivi | – | keihästämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keihästämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keihästämis- | |