kehuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kehuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kehua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kehuva | kehuvat |
| genetiivi | kehuvan | kehuvien (kehuvain) |
| partitiivi | kehuvaa | kehuvia |
| akkusatiivi | kehuva; kehuvan | kehuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kehuvassa | kehuvissa |
| elatiivi | kehuvasta | kehuvista |
| illatiivi | kehuvaan | kehuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kehuvalla | kehuvilla |
| ablatiivi | kehuvalta | kehuvilta |
| allatiivi | kehuvalle | kehuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kehuvana | kehuvina |
| translatiivi | kehuvaksi | kehuviksi |
| abessiivi | kehuvatta | kehuvitta |
| instruktiivi | – | kehuvin |
| komitatiivi | – | kehuvine |