kehtaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kehtaaminen (38)
- teonnimi verbistä kehdata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kehtaaminen | kehtaamiset |
| genetiivi | kehtaamisen | kehtaamisten kehtaamisien |
| partitiivi | kehtaamista | kehtaamisia |
| akkusatiivi | kehtaaminen; kehtaamisen |
kehtaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kehtaamisessa | kehtaamisissa |
| elatiivi | kehtaamisesta | kehtaamisista |
| illatiivi | kehtaamiseen | kehtaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kehtaamisella | kehtaamisilla |
| ablatiivi | kehtaamiselta | kehtaamisilta |
| allatiivi | kehtaamiselle | kehtaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kehtaamisena (kehtaamisna) |
kehtaamisina |
| translatiivi | kehtaamiseksi | kehtaamisiksi |
| abessiivi | kehtaamisetta | kehtaamisitta |
| instruktiivi | – | kehtaamisin |
| komitatiivi | – | kehtaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kehtaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kehtaamis- | |