kaupunkilaispoika
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaupunkilaispoika
- kaupungissa asuva tai kaupungista kotoisin oleva poika
- kaupunkilaispoika tuli maalle
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaupunkilaispoika | kaupunkilaispojat |
| genetiivi | kaupunkilaispojan | kaupunkilaispoikien (kaupunkilaispoikain) |
| partitiivi | kaupunkilaispoikaa | kaupunkilaispoikia |
| akkusatiivi | kaupunkilaispoika; kaupunkilaispojan |
kaupunkilaispojat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaupunkilaispojassa | kaupunkilaispojissa |
| elatiivi | kaupunkilaispojasta | kaupunkilaispojista |
| illatiivi | kaupunkilaispoikaan | kaupunkilaispoikiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaupunkilaispojalla | kaupunkilaispojilla |
| ablatiivi | kaupunkilaispojalta | kaupunkilaispojilta |
| allatiivi | kaupunkilaispojalle | kaupunkilaispojille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaupunkilaispoikana | kaupunkilaispoikina |
| translatiivi | kaupunkilaispojaksi | kaupunkilaispojiksi |
| abessiivi | kaupunkilaispojatta | kaupunkilaispojitta |
| instruktiivi | – | kaupunkilaispojin |
| komitatiivi | – | kaupunkilaispoikine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kaupunkilaispoja- | |
| vahva vartalo | kaupunkilaispoika- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista kaupunkilainen ja poika