kaukalo
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kaukalo (2)
- pitkänomainen, matalahko astia tai allas
- Ennen porsaita syötettiin puisista kaukaloista.
- Pihaan ilmestyi betoninen kaukalo kukkaistutuksille.
- (urheilu) reunoilla eristetty kenttä, jolla pelataan jääkiekkoa
- (puhekieltä) lapsen kuljetukseen esim. autossa tarkoitettu turvakaukalo
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑu̯kɑlo/
- tavutus: kau‧ka‧lo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaukalo | kaukalot |
| genetiivi | kaukalon | kaukalojen kaukaloiden kaukaloitten |
| partitiivi | kaukaloa | kaukaloita kaukaloja |
| akkusatiivi | kaukalo; kaukalon |
kaukalot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaukalossa | kaukaloissa |
| elatiivi | kaukalosta | kaukaloista |
| illatiivi | kaukaloon | kaukaloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaukalolla | kaukaloilla |
| ablatiivi | kaukalolta | kaukaloilta |
| allatiivi | kaukalolle | kaukaloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaukalona | kaukaloina |
| translatiivi | kaukaloksi | kaukaloiksi |
| abessiivi | kaukalotta | kaukaloitta |
| instruktiivi | – | kaukaloin |
| komitatiivi | – | kaukaloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaukalo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]betonikaukalo, istuinkaukalo, jääkiekkokaukalo, kaukalopallo, kaukalopikaluistelu, kiekkokaukalo, kynäkaukalo, puukaukalo, siankaukalo, syöttökaukalo, taikinakaukalo, turvakaukalo
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 333. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.