kaukalo

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaukalo (2)[1]

  1. pitkänomainen, matalahko astia tai allas
    Ennen porsaita syötettiin puisista kaukaloita.
    Pihaan ilmestyi betoninen kaukalo kukkaistutuksille.
  2. reunoilla eristetty kenttä, jolla pelataan jääkiekkoa
  3. (puhekieltä) lapsen kuljetukseen esim. autossa tarkoitettu turvakaukalo

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kaukalo kaukalot
genetiivi kaukalon kaukalojen
kaukaloiden
kaukaloitten
(kaukaloin)
partitiivi kaukaloa kaukaloita
kaukaloja
akkusatiivi kaukalo; kaukalon kaukalot
Sisäpaikallissijat
inessiivi kaukalossa kaukaloissa
elatiivi kaukalosta kaukaloista
illatiivi kaukaloon kaukaloihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kaukalolla kaukaloilla
ablatiivi kaukalolta kaukaloilta
allatiivi kaukalolle kaukaloille
Muut
essiivi kaukalona kaukaloina
translatiivi kaukaloksi kaukaloiksi
abessiivi kaukalotta kaukaloitta
instruktiivi kaukaloin
komitatiivi kaukaloine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Sanasta kauka- 'pitkä'[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

betonikaukalo, istuinkaukalo, jääkiekkokaukalo, kaukalopallo, kaukalopikaluistelu, kiekkokaukalo, kynäkaukalo, puukaukalo, siankaukalo, syöttökaukalo, taikinakaukalo

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. s. 333. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.