kaukalo

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaukalo (2)[1]

  1. pitkänomainen, matalahko astia tai allas
    Ennen porsaita syötettiin puisista kaukaloista.
    Pihaan ilmestyi betoninen kaukalo kukkaistutuksille.
  2. (urheilu) reunoilla eristetty kenttä, jolla pelataan jääkiekkoa
  3. (puhekieltä) lapsen kuljetukseen esim. autossa tarkoitettu turvakaukalo

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaukalo kaukalot
genetiivi kaukalon kaukalojen
kaukaloiden
partitiivi kaukaloa kaukaloita
kaukaloja
akkusatiivi kaukalo; kaukalon kaukalot
sisäpaikallissijat
inessiivi kaukalossa kaukaloissa
elatiivi kaukalosta kaukaloista
illatiivi kaukaloon kaukaloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaukalolla kaukaloilla
ablatiivi kaukalolta kaukaloilta
allatiivi kaukalolle kaukaloille
muut sijamuodot
essiivi kaukalona kaukaloina
translatiivi kaukaloksi kaukaloiksi
abessiivi kaukalotta kaukaloitta
instruktiivi kaukaloin
komitatiivi kaukaloine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Sanasta kauka- 'pitkä'[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

betonikaukalo, istuinkaukalo, jääkiekkokaukalo, kaukalopallo, kaukalopikaluistelu, kiekkokaukalo, kynäkaukalo, puukaukalo, siankaukalo, syöttökaukalo, taikinakaukalo, turvakaukalo

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. s. 333. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.