kauhistuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kauhistuminen (38)
- teonnimi verbistä kauhistua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kauhistuminen | kauhistumiset |
| genetiivi | kauhistumisen | kauhistumisten kauhistumisien |
| partitiivi | kauhistumista | kauhistumisia |
| akkusatiivi | kauhistuminen; kauhistumisen |
kauhistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kauhistumisessa | kauhistumisissa |
| elatiivi | kauhistumisesta | kauhistumisista |
| illatiivi | kauhistumiseen | kauhistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kauhistumisella | kauhistumisilla |
| ablatiivi | kauhistumiselta | kauhistumisilta |
| allatiivi | kauhistumiselle | kauhistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kauhistumisena (kauhistumisna) |
kauhistumisina |
| translatiivi | kauhistumiseksi | kauhistumisiksi |
| abessiivi | kauhistumisetta | kauhistumisitta |
| instruktiivi | – | kauhistumisin |
| komitatiivi | – | kauhistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kauhistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kauhistumis- | |