katve

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

katve (48)

  1. varjo, siimes
  2. (tekniikka) alue, johon signaali tai säteily ei pääse

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑt̪ʋeˣ/
  • tavutus: kat‧ve

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi katve katveet
genetiivi katveen katveiden
katveitten
partitiivi katvetta katveita
akkusatiivi katve;
katveen
katveet
sisäpaikallissijat
inessiivi katveessa katveissa
elatiivi katveesta katveista
illatiivi katveeseen katveisiin
katveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi katveella katveilla
ablatiivi katveelta katveilta
allatiivi katveelle katveille
muut sijamuodot
essiivi katveena katveina
translatiivi katveeksi katveiksi
abessiivi katveetta katveitta
instruktiivi katvein
komitatiivi katveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo katvee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
katvet-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

katvealue, tutkakatve

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • katve Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.