kastelu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kastelu (2)[1]

  1. se, että kastellaan
    kukkien kastelu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kastelu kastelut
genetiivi kastelun kastelujen
kasteluiden
kasteluitten
partitiivi kastelua kasteluita
kasteluja
akkusatiivi kastelu; kastelun kastelut
sisäpaikallissijat
inessiivi kastelussa kasteluissa
elatiivi kastelusta kasteluista
illatiivi kasteluun kasteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kastelulla
ablatiivi kastelulta kasteluilta
allatiivi kastelulle kasteluille
muut sijamuodot
essiivi kasteluna kasteluina
translatiivi kasteluksi kasteluiksi
abessiivi kastelutta kasteluitta
instruktiivi kasteluin
komitatiivi kasteluine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdettu suomen kielen verbistä kastella

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kasteluauto, kastelukaivanto, kastelukanava, kastelukannu, kastelulaite, kasteluletku, kasteluvesi, kasteluviljelmä, kasteluviljelys, keinokastelu, sadetuskastelu, vuoteenkastelu, yökastelu

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2