kartunta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kartunta (9-J)

  1. karttuminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrt̪unt̪ɑ/
  • tavutus: kar‧tun‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kartunta kartunnat
genetiivi kartunnan kartuntojen
(kartuntain)
partitiivi kartuntaa kartuntoja
akkusatiivi kartunta;
kartunnan
kartunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi kartunnassa kartunnoissa
elatiivi kartunnasta kartunnoista
illatiivi kartuntaan kartuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kartunnalla kartunnoilla
ablatiivi kartunnalta kartunnoilta
allatiivi kartunnalle kartunnoille
muut sijamuodot
essiivi kartuntana kartuntoina
translatiivi kartunnaksi kartunnoiksi
abessiivi kartunnatta kartunnoitta
instruktiivi kartunnoin
komitatiivi kartuntoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kartunna-
vahva vartalo kartunta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]