karttuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
karttuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä karttua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karttuva | karttuvat |
| genetiivi | karttuvan | karttuvien (karttuvain) |
| partitiivi | karttuvaa | karttuvia |
| akkusatiivi | karttuva; karttuvan | karttuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karttuvassa | karttuvissa |
| elatiivi | karttuvasta | karttuvista |
| illatiivi | karttuvaan | karttuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karttuvalla | karttuvilla |
| ablatiivi | karttuvalta | karttuvilta |
| allatiivi | karttuvalle | karttuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karttuvana | karttuvina |
| translatiivi | karttuvaksi | karttuviksi |
| abessiivi | karttuvatta | karttuvitta |
| instruktiivi | – | karttuvin |
| komitatiivi | – | karttuvine |