karttunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
karttunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä karttua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karttunut | karttuneet |
| genetiivi | karttuneen | karttuneiden karttuneitten |
| partitiivi | karttunutta | karttuneita |
| akkusatiivi | karttunut; karttuneen | karttuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karttuneessa | karttuneissa |
| elatiivi | karttuneesta | karttuneista |
| illatiivi | karttuneeseen | karttuneisiin karttuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karttuneella | karttuneilla |
| ablatiivi | karttuneelta | karttuneilta |
| allatiivi | karttuneelle | karttuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karttuneena | karttuneina |
| translatiivi | karttuneeksi | karttuneiksi |
| abessiivi | karttuneetta | karttuneitta |
| instruktiivi | – | karttunein |
| komitatiivi | – | karttuneine |