karttuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
karttuminen (38)
- teonnimi verbistä karttua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karttuminen | karttumiset |
| genetiivi | karttumisen | karttumisten karttumisien |
| partitiivi | karttumista | karttumisia |
| akkusatiivi | karttuminen; karttumisen |
karttumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karttumisessa | karttumisissa |
| elatiivi | karttumisesta | karttumisista |
| illatiivi | karttumiseen | karttumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karttumisella | karttumisilla |
| ablatiivi | karttumiselta | karttumisilta |
| allatiivi | karttumiselle | karttumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karttumisena (karttumisna) |
karttumisina |
| translatiivi | karttumiseksi | karttumisiksi |
| abessiivi | karttumisetta | karttumisitta |
| instruktiivi | – | karttumisin |
| komitatiivi | – | karttumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karttumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
karttumis- | |