karstaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
karstaaminen (38)
- teonnimi verbistä karstata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karstaaminen | karstaamiset |
| genetiivi | karstaamisen | karstaamisten karstaamisien |
| partitiivi | karstaamista | karstaamisia |
| akkusatiivi | karstaaminen; karstaamisen |
karstaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karstaamisessa | karstaamisissa |
| elatiivi | karstaamisesta | karstaamisista |
| illatiivi | karstaamiseen | karstaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karstaamisella | karstaamisilla |
| ablatiivi | karstaamiselta | karstaamisilta |
| allatiivi | karstaamiselle | karstaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karstaamisena (karstaamisna) |
karstaamisina |
| translatiivi | karstaamiseksi | karstaamisiksi |
| abessiivi | karstaamisetta | karstaamisitta |
| instruktiivi | – | karstaamisin |
| komitatiivi | – | karstaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karstaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
karstaamis- | |