karstaaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
karstaaja (10)
- henkilö, joka karstaa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑrst̪ɑːjɑ/
- tavutus: kars‧taa‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karstaaja | karstaajat |
genetiivi | karstaajan | karstaajien (karstaajain) |
partitiivi | karstaajaa | karstaajia |
akkusatiivi | karstaaja; karstaajan |
karstaajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karstaajassa | karstaajissa |
elatiivi | karstaajasta | karstaajista |
illatiivi | karstaajaan | karstaajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karstaajalla | karstaajilla |
ablatiivi | karstaajalta | karstaajilta |
allatiivi | karstaajalle | karstaajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karstaajana | karstaajina |
translatiivi | karstaajaksi | karstaajiksi |
abessiivi | karstaajatta | karstaajitta |
instruktiivi | – | karstaajin |
komitatiivi | – | karstaajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | karstaaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka karstaa
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- karstaaja Kielitoimiston sanakirjassa