karkuruus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karkuruus (40)

  1. se, että on karkuri

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrkuruːs/
  • tavutus: kar‧ku‧ruus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karkuruus karkuruudet
genetiivi karkuruuden karkuruuksien
partitiivi karkuruutta karkuruuksia
akkusatiivi karkuruus;
karkuruuden
karkuruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi karkuruudessa karkuruuksissa
elatiivi karkuruudesta karkuruuksista
illatiivi karkuruuteen karkuruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi karkuruudella karkuruuksilla
ablatiivi karkuruudelta karkuruuksilta
allatiivi karkuruudelle karkuruuksille
muut sijamuodot
essiivi karkuruutena karkuruuksina
translatiivi karkuruudeksi karkuruuksiksi
abessiivi karkuruudetta karkuruuksitta
instruktiivi karkuruuksin
komitatiivi karkuruuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo karkuruude-
vahva vartalo karkuruute-
konsonantti-
vartalo
karkuruut-

Etymologia[muokkaa]

sanan karkuri vartalosta karkur- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]