karkelointi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑrkeˌloi̯nt̪i/
- tavutus: kar‧ke‧loin‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karkelointi | karkeloinnit |
| genetiivi | karkeloinnin | karkelointien (karkelointein) |
| partitiivi | karkelointia | karkelointeja |
| akkusatiivi | karkelointi; karkeloinnin |
karkeloinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karkeloinnissa | karkeloinneissa |
| elatiivi | karkeloinnista | karkeloinneista |
| illatiivi | karkelointiin | karkelointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karkeloinnilla | karkeloinneilla |
| ablatiivi | karkeloinnilta | karkeloinneilta |
| allatiivi | karkeloinnille | karkeloinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karkelointina | karkelointeina |
| translatiivi | karkeloinniksi | karkeloinneiksi |
| abessiivi | karkeloinnitta | karkeloinneitta |
| instruktiivi | – | karkeloinnein |
| komitatiivi | – | karkelointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | karkeloinni- | |
| vahva vartalo | karkelointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi karkeloida (vartalo karkeloi- ) + johdin -nti
Käännökset
[muokkaa]1. karkeloitseminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- karkelointi Kielitoimiston sanakirjassa