karhinta
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑrhint̪ɑ/
- tavutus: kar‧hin‧ta
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karhinta | karhinnat |
genetiivi | karhinnan | karhintojen (karhintain) |
partitiivi | karhintaa | karhintoja |
akkusatiivi | karhinta; karhinnan |
karhinnat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karhinnassa | karhinnoissa |
elatiivi | karhinnasta | karhinnoista |
illatiivi | karhintaan | karhintoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karhinnalla | karhinnoilla |
ablatiivi | karhinnalta | karhinnoilta |
allatiivi | karhinnalle | karhinnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karhintana | karhintoina |
translatiivi | karhinnaksi | karhinnoiksi |
abessiivi | karhinnatta | karhinnoitta |
instruktiivi | – | karhinnoin |
komitatiivi | – | karhintoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | karhinna- | |
vahva vartalo | karhinta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. karhitseminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- karhinta Kielitoimiston sanakirjassa