karhinta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karhinta (9-J)

  1. karhitseminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrhint̪ɑ/
  • tavutus: kar‧hin‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karhinta karhinnat
genetiivi karhinnan karhintojen
(karhintain)
partitiivi karhintaa karhintoja
akkusatiivi karhinta;
karhinnan
karhinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi karhinnassa karhinnoissa
elatiivi karhinnasta karhinnoista
illatiivi karhintaan karhintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karhinnalla karhinnoilla
ablatiivi karhinnalta karhinnoilta
allatiivi karhinnalle karhinnoille
muut sijamuodot
essiivi karhintana karhintoina
translatiivi karhinnaksi karhinnoiksi
abessiivi karhinnatta karhinnoitta
instruktiivi karhinnoin
komitatiivi karhintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo karhinna-
vahva vartalo karhinta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]