kapinallinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
kapinallinen (38) (komparatiivi kapinallisempi, superlatiivi kapinallisin) (taivutus [luo])
- vastustava, vastaan hangoitteleva
- kapinallinen nuori
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑpiˌnɑlːinen/
- tavutus: ka‧pi‧nal‧li‧nen
Etymologia[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kapinallisuus
Substantiivi[muokkaa]
kapinallinen (38)
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kapinallinen | kapinalliset |
genetiivi | kapinallisen | kapinallisten kapinallisien |
partitiivi | kapinallista | kapinallisia |
akkusatiivi | kapinallinen; kapinallisen |
kapinalliset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kapinallisessa | kapinallisissa |
elatiivi | kapinallisesta | kapinallisista |
illatiivi | kapinalliseen | kapinallisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kapinallisella | kapinallisilla |
ablatiivi | kapinalliselta | kapinallisilta |
allatiivi | kapinalliselle | kapinallisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kapinallisena (kapinallisna) |
kapinallisina |
translatiivi | kapinalliseksi | kapinallisiksi |
abessiivi | kapinallisetta | kapinallisitta |
instruktiivi | – | kapinallisin |
komitatiivi | – | kapinallisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kapinallise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kapinallis- |