kapinallinen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kapinallinen (38) (komparatiivi kapinallisempi, superlatiivi kapinallisin) (taivutus [luo])

  1. vastustava, vastaan hangoitteleva
    kapinallinen nuori

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑpiˌnɑlːinen/
  • tavutus: ka‧pi‧nal‧li‧nen

Etymologia[muokkaa]

kapina + -llinen

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kapinallinen (38)

  1. kapinoiva henkilö, kapinaan noussut henkilö
    Kapinalliset valtasivat parlamenttirakennuksen.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kapinallinen kapinalliset
genetiivi kapinallisen kapinallisten
kapinallisien
partitiivi kapinallista kapinallisia
akkusatiivi kapinallinen;
kapinallisen
kapinalliset
sisäpaikallissijat
inessiivi kapinallisessa kapinallisissa
elatiivi kapinallisesta kapinallisista
illatiivi kapinalliseen kapinallisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kapinallisella kapinallisilla
ablatiivi kapinalliselta kapinallisilta
allatiivi kapinalliselle kapinallisille
muut sijamuodot
essiivi kapinallisena
(kapinallisna)
kapinallisina
translatiivi kapinalliseksi kapinallisiksi
abessiivi kapinallisetta kapinallisitta
instruktiivi kapinallisin
komitatiivi kapinallisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kapinallise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kapinallis-

Käännökset[muokkaa]