kapiainen
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kapiainen (38)
- (arkikieltä) armeijan kantahenkilökuntaan kuuluva henkilö
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑpiˌɑi̯nen/
- tavutus: ka‧pi‧ai‧nen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kapiainen | kapiaiset |
| genetiivi | kapiaisen | kapiaisten kapiaisien |
| partitiivi | kapiaista | kapiaisia |
| akkusatiivi | kapiainen; kapiaisen |
kapiaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kapiaisessa | kapiaisissa |
| elatiivi | kapiaisesta | kapiaisista |
| illatiivi | kapiaiseen | kapiaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kapiaisella | kapiaisilla |
| ablatiivi | kapiaiselta | kapiaisilta |
| allatiivi | kapiaiselle | kapiaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kapiaisena (kapiaisna) |
kapiaisina |
| translatiivi | kapiaiseksi | kapiaisiksi |
| abessiivi | kapiaisetta | kapiaisitta |
| instruktiivi | – | kapiaisin |
| komitatiivi | – | kapiaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kapiaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kapiais- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kapiainen Kielitoimiston sanakirjassa