kantoisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kantoisuus (40)

  1. se, että on kantoinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑnt̪oi̯suːs/
  • tavutus: kan‧toi‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kantoisuus kantoisuudet
genetiivi kantoisuuden kantoisuuksien
partitiivi kantoisuutta kantoisuuksia
akkusatiivi kantoisuus;
kantoisuuden
kantoisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kantoisuudessa kantoisuuksissa
elatiivi kantoisuudesta kantoisuuksista
illatiivi kantoisuuteen kantoisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kantoisuudella kantoisuuksilla
ablatiivi kantoisuudelta kantoisuuksilta
allatiivi kantoisuudelle kantoisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kantoisuutena kantoisuuksina
translatiivi kantoisuudeksi kantoisuuksiksi
abessiivi kantoisuudetta kantoisuuksitta
instruktiivi kantoisuuksin
komitatiivi kantoisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kantoisuude-
vahva vartalo kantoisuute-
konsonantti-
vartalo
kantoisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kantoinen vartalosta kantois- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]