kannus

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kannus

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kannus (39)

  1. ratsastajan kantapäähän kiinnitettävä metallihaarukka, jota käytetään apuna ratsun ohjauksessa
  2. (kasvitiede) kukan terälehden pitkähkö, kapea kuoppamainen rakenne

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑnːus/, [ˈkɑnːus]
  • tavutus: kan‧nus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kannus kannukset
genetiivi kannuksen kannusten
kannuksien
partitiivi kannusta kannuksia
akkusatiivi kannus;
kannuksen
kannukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kannuksessa kannuksissa
elatiivi kannuksesta kannuksista
illatiivi kannukseen kannuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kannuksella kannuksilla
ablatiivi kannukselta kannuksilta
allatiivi kannukselle kannuksille
muut sijamuodot
essiivi kannuksena kannuksina
translatiivi kannukseksi kannuksiksi
abessiivi kannuksetta kannuksitta
instruktiivi kannuksin
komitatiivi kannuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kannukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kannus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

häpykannus, kannuspyörä, kannusruoho, kannusrusto, kiurunkannus, kukonkannus, ritarikannus, ritarinkannus

Idiomit[muokkaa]

  • ansaita kannuksensa = pätevöityä muiden silmissä teoillaan asemassansa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kannus Kielitoimiston sanakirjassa
  • kannus Tieteen termipankissa