kannibaali

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kannibaali (5)

  1. eläin joka syö oman lajinsa jäseniä
    Eräs hämähäkkilaji suihkuttaa naaraan päälle tainnuttavan sumutteen, jonka jälkeen koiras pääsee parittelemaan. Tämä onkin koiraan kannalta turvallisin tapa, koska monet naarashämähäkit ovat kannibaaleja, vieläpä sitä sorttia, joka on paljon useammin nälkäinen kuin seksinnälkäinen.[1]
  2. ihmissyöjä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑnːiˌbɑːli/
  • tavutus: kan‧ni‧baa‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kannibaali kannibaalit
genetiivi kannibaalin kannibaalien
(kannibaalein)
partitiivi kannibaalia kannibaaleja
akkusatiivi kannibaali;
kannibaalin
kannibaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi kannibaalissa kannibaaleissa
elatiivi kannibaalista kannibaaleista
illatiivi kannibaaliin kannibaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kannibaalilla kannibaaleilla
ablatiivi kannibaalilta kannibaaleilta
allatiivi kannibaalille kannibaaleille
muut sijamuodot
essiivi kannibaalina kannibaaleina
translatiivi kannibaaliksi kannibaaleiksi
abessiivi kannibaalitta kannibaaleitta
instruktiivi kannibaalein
komitatiivi kannibaaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kannibaali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • Termi kannibaali on itse asiassa peräisin Kolumbukselta. Saavuttuaan 1400-luvun lopulla Karibialle hän kuuli tarinoita hurjasta ja sotaisasta heimosta, karibaaleista, jotka söivät ihmislihaa. Koska Kolumbus kuvitteli olevansa Intiassa, hän uskoi ihmisten tarkoittavan khan-ibaaleja, suuren kaanin alamaisia, ja näin termi yhdistyi ihmissyöntiin.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Bargum, Katja & Kokko, Hanna. Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä. WSOY. Helsinki. 2008. ISBN 978-951-0-34020-2: s. 259
  2. Kaaro, Jani. Sääli ja muita syitä ihmissyöntiin. Tiede-lehti 11/2010. Verkkoversio