kanneli
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kanneli (6)
- (arkkitehtuuri, taidehistoria) pitkittäinen uurre pylvässä tai pilarissa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kanneli | kannelit |
| genetiivi | kannelin | kannelien kanneleiden kanneleitten |
| partitiivi | kannelia | kanneleita kanneleja |
| akkusatiivi | kanneli; kannelin |
kannelit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kannelissa | kanneleissa |
| elatiivi | kannelista | kanneleista |
| illatiivi | kanneliin | kanneleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kannelilla | kanneleilla |
| ablatiivi | kannelilta | kanneleilta |
| allatiivi | kannelille | kanneleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kannelina | kanneleina |
| translatiivi | kanneliksi | kanneleiksi |
| abessiivi | kannelitta | kanneleitta |
| instruktiivi | – | kannelein |
| komitatiivi | – | kanneleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kanneli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Antiikin ja klassismin kuvitettu rakennussanasto MMVII. TKK/Arkkitehtiosasto. 24.12.2006.